Kun kirjoitan, kaikki ympärilläni oleva häilyy pois. Tunnen, kuinka irtaudun ajasta ja paikasta - en tunne huolia, stressiä enkä murheita. Tunnen halua, intoa ilmaista itseäni. Antaa kynän leikkiä paperilla, katsoa mitä saan aikaiseksi.
Kykenen tekstin avulla viemään itseni mistä tahansa tilanteesta - mitä enemmän tätä teen, sitä enemmän tätä haluan tehdä. Teksti on ikuista - vaikka se pyyhittäisiin pois, aina on joku kenen mieleen se jää. On hienoa, miten voi herättää erilaisissa ihmisissä erilaisia ajatuksia, ihonväristä, kulttuurista ja iästä huolimatta. Teksti tuo ihmisiä yhteen.
Aina puhutaan, että me suomalaiset olemme huonoja ilmaisemaan itseään - mutta onko asia todellakin näin? Sofi Oksanen, Dome Karukoski, Renny Harlin, Tommi Korpela. Ihmisiä, jotka taiteen, näyttelemisen, kirjoittamisen, ja elokuvien avulla ilmaisevat itseään. Olen tullut siihen tulokseen, että suomalaisten ujous on pelkkä illuusio sille, mistä oikeasti on kyse. KUKA tahansa, pystyy ilmaisemaan itseään. Se tapa vain täytyy löytää. Kuka ikinä lukeekin tätä, rohkaisen sinua kirjoittamaan ajatuksiasi ylös. Jos et halua kirjoittaa, piirrä, puhu, tee video. Ihan mitä tahansa, etsi itseäsi.
Kun palaan kotiin, katsoen olkani taakse, haluan olla niin monella tapaa parempi ihminen kuin on mahdollista. Ja mielestäni tämä on uusi, hyvä tapa mennä elämässä eteenpäin - kirjoittaa. Tuskin se minulle työpaikkaa antaa, mutta teen sitä silti. Se antaa minulle uuden paikan käsitellä tunteitani ja luoda muistoja tästä vuodesta.
_________________________________________
Käytin tämän päivän esitelmäni tekemiseen - esitelmä, jossa minun pitää kertoa 60 ihmiselle perheestäni, kaupungistani, koulustani. Kaikesta siitä, mitä en koe tänä vuotena. Kun et ole nähnyt perhettäsi, ystäviäsi, kaupunkiasi kolmeen kuukauteen, väkisinkin uhraa hetken jos toisenkin heidän ajattelemiseen.
En koe ikävää, ainoastaan haikeaa oloa.
On omituista kertoa noin monelle ihmiselle asioista, jotka ovat itselle tärkeitä.
Omien fiilisten kirjoittaminen tuo, ainakin minulle, uutta voimaa kohti tulevaa viikkoa.
Kuulumisista sen verran, että asiat ovat hyvin - koulu sujuu ja crossfitissä mennään harppauksin eteenpäin. Puhelin soi yhä enemmän, kun ihmiset haluavat tehdä asioita kanssani. Pari viikkoa ja päässään täyttämään vuosia, 17 jo mittariin. Vihdoin.
Lähden viettämään loppuillan hostperheeni kanssa, syömään hyvin, luomaan uusia muistoja! Kiitos että luit!
Jokainen päivä on erityinen, joten miksi odottaa huomista - tänään on SE päivä! Naura, elä, rakasta.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti