Meidän kaikkien elämään kuuluvat erilaiset haasteet - fyysiset, psyykkiset, sekä henkiset haasteet. Näiden ylitse pääseminen on toisille helpompaa, toisille vaikeampaa. Yhdelle se on matikan kurssista läpipääsy, toiselle uuden ihmissuhteen luominen. Ehkä oman pelon ylitse pääseminen.
Yhteistä näille kaikille on se, ettei näitä pysty millään välttää. Vaikka miten yrität, elämä on ja tulee olemaan jatkuvaa, ennalta arvaamatonta kömmähtelyä. Joten miksi pelata joka tilanteessa varman päälle? Täydellistä elämää ei valitettavasti ole. Jos ystäväsi lähtevät opiskelemaan muualle, ja pitää tehdä päätös, lähdöstä kaveriporukan matkaan vai oman polun kulkeminen, valitse se oma polku. Vaikka se tuntuisi väärältä. Illuusio siitä, että olet uudessa paikassa " yksin ", on täysin naurettava. Aina on joku, kuka jaksaa kuunnella juttujasi. Kaupungista, maasta, ihonväristä ja kulttuurista huolimatta.
Heittäydy rohkeasti omien unelmiesi suuntaan, ja tavoittele niitä. Mikään este ei ole liian suuri ylitettäväksi, ihminen on todistanut sen niin moneen kertaan vuosien saatossa. Enkä nyt ala lässyttämään sankaritarinaa siitä miten itse uskalsin lähteä vaihtoon - ei.
En ole ainoa. Sain tilaisuuden, ja käytin sen. Eikä tämä eroa mitenkään mistään muustakaan suuresta, tai vähemmän suuresta päätöksestä, jonka jokainen joutuu jossakin vaiheessa elämää tekemään.
Opiskelupaikan valinta, ammatinvalinta, omilleen muuttaminen, perheen perustaminen - you name it. Haluat sitten saada lisää lihaksia, oppia uutta, tai vaikkapa opetella soittamaan kitaraa - todista muille että pystyt siihen. Mikään ei ole liian suuri askel otettavaksi, sanokoon muut mitä tahansa.
Henkilökohtaisesti suurin haasteeni on tilanteesta huolimatta hillitsemään itseni. Jatkuvasti tulee tilanteita, missä olet vahvasti eri mieltä, mutta ei asiaa tarvitse sanoa ääneen. Suomalaiset ovat tunnetusti kovia ilmaisemaan oman kantansa asiaan - on Oksasen Sofi ja Räsäsen Päivi, Enbusken Tuomaksesta puhumattakaan. Kun asuu kolmessa eri perheessä, ei ole mitään järkeä hämmentää asioita sillä että ilmaiset jatkuvasti omat mielipiteesi. En ole tullut tänne väittelemään, riitelemään tai olemaan eri mieltä asioista. Olen mielummin hiljaa ja täytän blogiani kirjoittamalla ajatukseni ylös. Ja se saa oloni joka kerta paremmaksi.
Olen kiitollinen siitä, että olen näinkin lyhyessä ajassa ylittänyt paljon esteitä, oppinut paljon uutta ja viettänyt aikaa erilaisessa perheessä. En ole täydellinen, en sinne päinkään, mutta ainakin olen oma itseni, ja ylpeä siitä. Joka päivä tekee minusta paremman ihmisen, niin kauan kun jaksan uskoa siihen.
Seuraavan kerran kun kohtaat elämässä minkä tahansa haasteen, ylitä se. Niin että kellekkään, sinulle itsellekään ei jää epäselväksi että pystyt siihen. Usko siihen.
Hyvä Atte!!
VastaaPoista